23. luku

1.7.2007
Meillä molemmilla on vuorokausirytmit sekaisin. Sen takia riidellään ja tiuskitaan kaikesta.
Yhteiset tutut luulee että me suunnitellaan toistemme murhaamista.
Mut me vaan ollaan melko...
... räväköitä kommunikoimaan.


Viime lauantaina mulla oli kädessä veitsi. Mutta se oli vaan kädessä, en yrittänyt lyödä sillä ketään tai mitään.
Juhannuksena Joonas löi mua soppakauhalla.


Pikkuhurjaa paskaa. Mona nauraa.
Jeremiakselle en kerro. Se ylireagoisi.


Miksei akkaa saa muka lyödä kun se on rasittava nisti?


14.7.2007
Joonas kuristaa mua.
Vai oliko se happopäiviä seuranneiden yöllisten kauhukohtauksien värittämien liskojen öiden aikainen hallu? En osaa varmasti sanoa.


Nukun vieläkin todella oudolla rytmillä. Joonas ei siedä mua kun vaan nukun.
” Sunhan piti tänään käydä siellä työkkärissä, ei, sun piti käydä siellä helvetti viikko sitten!”
Se ei ymmärrä että oon vitun uupunut.


Alkuviikosta neljä kahdeksan tunnin rappukäytäväsiivouskeikkaa.
En kirjoita juuri edes päiväkirjaa. Väsyttää. Ahdistaa.


Ja sitten kaiken mankumisensa päälle Joonas mankuu läheisyyttä mitä minä en voi antaa.


31.7.2007
Se on ottanut pikavippejä.
Nyt sitä ahdistaa.
Mulla on rahaa, minä voin maksaa osan.
Ja maksan ruuat kun sen kaikki sairauspäivärahat menee vippeihin.
Vuokrat.
Lainaan Zorrolta, en kerro mitä varten.
" Joo, no, ois tulossa ihan hemmetin hyvää kukkaa. "
VItut ne rahat meni kukkaan, ne meni Joonaksen velkoihin. Lainasin rahaa huumeisiin maksaakseni salaa avomieheni laskuja. Aika sekopäistä.


15.8.2007
Joonas käyttää liikaa rahaa. Ei me pystytä maksamaan näitä laskuja.


Onkohan tämä loppupeleissä kuitenkaan se maailman mahtipontisin järkiavoliitto? Meillä molemmilla kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka kääntyy maniaksi samoihin aikoihin. Silloin tapellaan. Ja okei, masentuneinakin tapellaan.
Plus ettei kumpikaan meistä tee mitään, minä satunnaisten paskaduunien paskaliksoilla ja Joonas sairaspäivärahoilla, maleksitaan, poltellaan, ollaan kiukkuisia ja kiihtyneitä. Ei tää toimi näin. Kuka tahansa olis sitä mieltä. Silti vaan itsepäisesti pysytään yhdessä.


Ei ole varaa syödä, vasta se joutui lainaamaan äidiltään kaksikymppiä jotta saatais ees pussikeittoja ja silloin tällöin pari kuraläppäpizzaa ja tupakkaa, vaikka siihen  ei oo varaa. En haluais sanoa tätä näin, mutta kaikki rahat menee douppeihin. Aamulla stressi-itkin viidenkympin sähkölasku kädessäni, parin tunnin päästä löysin itseni kuuntelemassa innostuneena Joonaksen hypetystä nettikaveristaan joka seuraavalla viikolla on tulossa kaupunkiin ja pystyis hommaamaan ”vitun tykkejä lappuja”.


Vuokrat hoitaa onneksi faija mut ei silläkään oo loputtomiin maksaa. Sen firmalla menee huonosti. Kun faijalla menee huonosti, meidän talous kärsii.


On helvetisti bisneksiä ja ideoita, pätkätöitä, kouluttautumissuunnitelmia. Häitä ja lapsia ja kaikkea vitun ihanaa.


Mitä ei tuu tapahtumaan, oon melko varma.