22. luku

(Mona)

- Luuletko et Maura jaksais tänään juhlia synttäreitään?
- Sillä on ollut ikäkriisi joka vuosi siitä lähtien kun se täytti kolmetoista. Musta tuntuu että puhelinsoitto ja onnentoivotukset riittää sille.

Zorro hymähti vastaukselleni jonka tiesi täysin todeksi. Jos jotain juhlallisuuksia oli joskus pidetty, jossain vaiheessa iltaa Maura aina vinkui kuinka se oli jo niin ja niin vanha eikä ollut koskaan tehnyt vakituista duunia/opiskellut ammattia/mennyt naimisiin/saanut lasta/kirjoittanut menestysromaania/käynyt Euroopan ulkopuolella/harrastanut ryhmäseksiä mieheksi pukeutuneena tai jos ei muuta niin sitten se itki sitä ettei ollut vuoden -97 jälkeen ollut yhtenäkään syntymäpäivänään selvinpäin.

- Ja rehellisesti musta tuntuu että niistä tulisi aika pienet bileet, totesin. - Jeremias ei halua ees kuulla Mauran nimeä, Maura tuskin haluaa nähdä Lindaa...
- Tanestakaan ei oo kuulunut oikein mitään, Zorro totesi. - Se tietää siitä Tampereen reissusta jotain, mutta ei kerro. Miksi musta tuntuu koko ajan siltä että sen jälkeen kun toit Lindan tänne ekan kerran, kaikki on mennyt päin helvettiä.
- Onks tää nyt kaikki mun syytä?! kivahdin. - Maura on tehnyt omia valintojaan. Jeremias teki valintansa kun ei kuunnellut sua siinä että varmasti se selviää ilman kummempia ongelmia maksamalla vaan puolet yhdestä vuokrasta.
- Mä olen tuntenut Mauran kymmenen vuotta. Sä koko elämäsi. Uskotko muka että ilman Lindaa se olisi koskaan ottanut yhtään piikkiä?

Alkoi tulla mitta täyteen keskustelua aiheesta Mauran piikkikokeilu ja se miten Linda, jonka minä olin tutustuttanut Mauraan, siihen liittyi. Zorro oli ottanut asian esille raivostuttavan monta kertaa viimeisen puolentoista kuukauden aikana. Tuntui ettei sen mielessä pyörinyt enää muuta kuin Maura Olivia Mäkipaakka ja sen hyvinvointi.
Huuruiset nuoruusvuodet oli mun mielessä liiankin tuoreina. Kasiluokalla Maura oli ihastunut Zorroon, muistan miten mua hävetti sen puolesta kun se bileissä kännissä suorastaan tyrkytti itseään sille, halusi halailla ja oli niin nolo teinipissis kuin voi olla jos suostun sen seurassa pyörimään.
Vuotta myöhemmin tilanne oli toisinpäin, Zorro oli ihastunut Mauraan ja kutsui jatkuvasti luokseen saunomaan ja polttelemaan, mutta ei ne kummankaan puheiden mukaan tehneet mitään keskenään koska Maura seurusteli silloin.
Mutta ne jatkoi keskenään hengailua Mauran eron jälkeenkin, samoissa merkeissä. Yhden maalla vietetyn viikonlopun jälkeen Maura soitti mulle ja kertoi että ne oli pussailleet ja nukkuneet vierekkäin. Kuulemma koskaan ei mitään muuta.
Ja nyt minä asuin avoliitossa miehen kanssa jolla on ollut tunteita parasta ystävääni kohtaan ja toisinpäin. Ja koska ne olivat viimeiset seitsemän vuotta liikkuneet melkein päivittäin samassa seurueessa, mua toisinaan pelotti ettei kummankaan tunteet olleet muuttuneet mihinkään.

En halunnut hajota huutamaan mustasukkaisuuttani, kasasin itseni ja vastasin avomieheni kysymykseen:
- Uskon että Linda on ehdotellut sille piikittämistä kun Maura on ollut kännissä tai jotain ja se on todennut että "kaikkeahan kannattaa kokeilla ainakin kerran".
- Ne kädet ei olleet minkään yhden kokeilun jälkeen! Zorro parahti.
- Lindan mukaan Maura oli kadonnut porukasta jonkun äijän matkaan ja puhelin ollut poissa päältä monta päivää. Ja se on sekoillut sen reissun jälkeen ilman Lindaakin.

Zorro ei sanonut mitään, se vaan hymähti.
- No soitettaisiinko sille vaikka nyt se hyvää synttäriä –puhelu? ehdotin saadakseni keskustelun käännettyä Maurasta... Mauraan.
- Kello on viis iltapäivällä, onkohan se viel hereillä? Zorro virnuili. Työttömän Mauran vuorokausirytmi oli vähintäänkin legendaarinen.
- Kyllä se varmaan ilahtuu aamupuhelusta, totesin ja valitsin Mauran numeron. Viiden valintaäänen jälkeen painoin punaista luuria. - Nukkuu, yllätysyllätys.

Kolmen vartin päästä puhelin soi. Maura.
- No huomenta vanha nainen.
- Huomenta? Mie oon juonu viinaa aamukymmenestä...
Syntymäpäiväsankari linjan toisessa päässä oli änkyräkännissä. Taustalta kuului aggressiivista kitaranrämpytystä.
- Missä sä oot? nauroin. - Dokaamassa jonkun teinibändin treeniksellä?
- Tää onkin paras juttu... dokaamassa Joonaksen kanssa.
- Mitä helvettiä Maura?!
Zorro havahtui sohvalta ja vilkaisi mua kysyvästi.
- Vittu parhaat synttärit ikinä, Maura sopersi. - En tarvii Jeremiasta tai ketään muuta valehtelevaa ja hyväksikäyttävää kusipäätä...
- Anteeks mut millä tavalla Jeremias on muka hyväksikäyttäny sua? tivasin, vaikka tiesin että niin ärsyttävän kännissä olevan akan kanssa oli täysin turha alkaa rakentavasti keskustelemaan mistään.
- No onhan se! Maura rääkyi. – Kaikki ne kerrat kun se kännissä halaili ja sanoi että rakastaa ja...
- Hei jos vaikka jutellaan sitte ku oot selvinpäin...
- Aiotko säkin nyt sit vittu puukottaa mua selkään mun syntymäpäivänä helvetti?
- Maura, hyvää syntymäpäivää mutta pliis, älä juo enää paljoa, okei, soitellaan huomenna, moi.

- Elämänilo on näköjään palannut, Zorro hymähti.
- Ihan helvetin hauskaa..., jupisin. Suunnitelmissa oli mennä istumaan iltaa Jeremiakselle ja Lindalle. Ei huvittanut, Lindan näkeminen ärsytti. Hiljaa mielessä syytin sitä Mauran itsetuhoisesta humalasta. Hiljaa mielessäni aloin syyttää itseäni siitä että olin koskaan, ikinä lähtenyt käymään Lindan nistiluolakämpässä savuilla työpäivän jälkeen. Ja että olin ollut tyytyväinen Mauran ja Lindan ystävyydestä, ajatellut jopa että on helvetin hieno asia että Maura sai uusia naispuolisia kavereita.

- Voidaan me käydä Mauran kämpän kautta jos noin paljon huolettaa.
- Ei mua huoleta... Mä olen kauhusta kankea.