18. luku

Sadetta katsellessa tajusi aina jotain syvällistä.
Minä tajusin olevani helvetinmoinen idiootti.

Saunaepisodin jälkeen Tane vietti luonani vielä kaksi päivää, se halusi varmistaa että selviän essolaskuista. Sen kahden päivän aikana rakasteltiin kolmesti, täysin yllättävissä paikoissa täysin yllättävinä hetkinä.
Ja nimenomaan ”rakasteltiin”, sekavaan puksimiseen tottuneelle niin hellä ja intensiivinen seksi oli monen hengenhaukkomisen arvoinen ihme.
Jeremias saapui kotiin samalla ovenavauksella kuin Tane lähti. Se katsoi kysyvästi kun havaitsi mun seisovan eteisessä pelkät alushousut jalassa.

- Maura, miks helvetissä tääl kasvatuskaapin lattialla on kortsu?
- Vaan ne ehkäisee sukupuolitaudit.
- Ootko sä pannut Tanea täällä kaapissa?!

Vastasin kohauttamalla olkapäitäni ja painelin parvekkeelle tupakalle ja katsomaan sadetta.

Tane oli mun ystävä vuosien takaa. Olihan se omalla tavallaan komea, mutta en ollut koskaan ikinä ajatellut sitä mitenkään seksuaalisesti. Ja nyt olin viimeiset pari päivää paneskellut sitä minkä kerkisin. Ilman mitään tunteita ja armottoman sekavissa sekalaisissa tiloissa. Olihan se ihan jees kaverimeininkiä mutta ei, ei semmoista, ei Tanen kanssa.

Iski päälle semmoiset morkkikset että luulin laskujen tulleen pari päivää myöhässä. Nyyhkytin huoneessani, poltin tupakkaa sisällä ja joka kerta tumpatessani olisin halunnut tumpata sen omaan ihooni.
Itseinhoni kestettyä puolitoista tuntia, havahduin siihen että Linda soitti.
- Moi! se heläytti ja kuulosti siltä kuin se olisi ollut pakahtumaisillaan.
- Tere, mutisin. – On hei vähän paha päivä, et jos haluut hehkuttaa jotain niin pliis, ei tänään...
- En mä sitä. Mulla on sulle asiaa! Tärkeää asiaa.
- Hmm? Kuuntelen.
- Sua varmaan kyllästyttää vähän ne siivoushommat.
- Ai että vähän?

Linda kihersi ärsyttävästi.
- Voi olla ettet joudu tekemään niitä enää pitkään.
- Häh?

Ja Linda kertoi.

23. maaliskuuta 2010


Viimeistään sinä päivänä mulla alkoi mennä lujaa.


Olihan siinä vaiheessa jo takana semmoinen reilu kuukausi erilaisten päihdyttävien substanssien sekakäyttöä, mutta ei mitään pahaa, pelkästään pilveä, viinaa, välillä bentsoja ja jotain sekalaisia nappeja. Ja ne yhdet essot silloin T:n kanssa...


Linda soitti kun pyöriskelin kotona itseinhossa ja häpeässä. Sillä oli loistavia suunnitelmia. Sen hyväntuulisuus vitutti mua. Se sanoi ettei tahdo puhua puhelimessa, se tulee kohta käymään.

- Mulla on ihan vitusti massia!

Tuijotin typeränä huoneeni ovelle ilmestynyttä mustatukkaista hahmoa joka hymyili levästi kuin olisi juuri suorittanut täydellisen murhan.

- Mistä ne on peräsin?
- Etkö Maura-kulta oo oppinut et rahojen alkuperää ei saa koskaan kysellä?
- Myitkö persettä vai piriä?
- Vähän kumpaakin. Ja välillä persettä piristä. Ja piriä perseestä.

Kuten yleensä, en osannut sanoa oliko Linda tosissaan.
- Mut pääasia on että mulla on nää massit. Ja haluun lähteä reissuun. Ja haluun sut seuraksi.
- Okei.

Sanoin okei.
En kysynyt minne päin, kuinka pitkäksi aikaa, kukamitäketähäh?
No, se valkeni mulle aikanaan, mutta aivan liian myöhään.

Tajusin mie rappukäytävässä takkia päälle vetäessäni kysyä jotain.
- Miks just minä? Miksei se muija jota oot tapaillu, mikä sen nimi nyt olikaan...
- Ei se oo sopiva reissukumppani, oli Lindan vastaus, mitä en ees tajunnut ihmetellä.

Reissu alkoi sillä että Linda ilmoitti mun olevan kuski ja antavansa ajo-ohjeet. Se ohjasi mut ajamaan keskustan laitamille hämyn kerrostalon pihalle.
- Oota tässä, se sanoi ja samassa se olikin jo kiitämässä kohti B-rapun sisäänkäyntiä.
Palatessaan Linda tuoksui huomiotaherättävän paljon kukalta.
- Nyt me mennään Monalle ja Zorrolle, kuului ajo-ohjeet.

- Maura, sun kaulas

Tajusin etten ollut vilkaissut peiliin moneen päivään, mulla ei ollut aavistustakaan kuinka teinin syödyltä mun kaula näytti.

Mona seisoi ovella aamutakissa ja tuijotti mua silmät kauhistuksesta pyöreinä. Mulla oli ennenkin ollut fritsuja satunnaisesti, joten mun kaulan täytyi olla todella pahan näköinen kun Mona katsoi mua niin.

Marssin suoraan vessaan peilaamaan itseäni ja meinasin lentää perseelleni, mun kaula toi mieleen neljätoistakesäisen teinilutkan. Kurkkasin t-paitani kaula-aukosta sisään, myös mun pienet tissiparat oli järsitty melkein kokonaan sinertäviksi. Mona seisoi vessan ovella ja virnuili.
- Kuka se on? se uteli. En ehtinyt vastata mitään, Linda huusi olohuoneesta:
- Tulkaa tyttökullat ottamaan savut!

Bongi kiersi ringissä, Linda tarjosi minkä kerkesi, Zorroakin alkoi hirvittää meidän polttelutahti. Mun olisi pitänyt mennä töihin, mutta löin kännykästä virrat pois ja polttelin vähän lisää.
Iltayhdeksään mennessä oltiin tipahdettu koko porukka.

- Mauraa, herätys!
Vihasin tulla herätetyksi ravistelemalla.
- Mauraa, lähdetään tarjoamaan Pinkille savut!
- Pinkille...? mutisin. En edes tiennyt että Linda tunsi Pinkin.
- Juttelin sun Facebookin kautta sen kanssa. Oli pakko alottaa keskustelu tyypin kanssa jonka nimi oli Mr. Pink Hzz.
- Okei, hienoa... Onks sulla aavistustakaan missä se asuu?
- No on on, se anto osotteen. Takki päälle ja menoks!

Mona ja Zorro nukkuivat kaulakkain sängyssä kun me puettiin ja lähdettiin liikkeelle. Portaita alaspäin kävellessäni tulin ajatelleeksi ettei mulla ollut aavistustakaan kellonajasta saati sitten siitä olinko ajokunnossa. Olin edellisenä iltana polttanut sen verran reilulla kädellä että tuntui kuin olisin ollut vielä herätessäkin umpisauhuissa. En ollut koskaan uskaltanut ajaa semmoisessa olossa.

Linda opasti mut ajamaan keskustaan ja ränsistyneen puisen kerrostalon pihaan ja en voinut muuta kuin hämmästellä Lindan kaupunkituntemusta kun se pelkän osoitteen perusteella löysi talon kuin talon.
Oven tuli avaamaan keski-ikäisen puliakan näköinen tukevahko nainen sätkä suupielessä.
- Mitäs tytöt on vailla, se mörähti äänellä joka oli niin matala että se tuntui sydänalassa.
- Pinkkiä, mutisin, tuntui kuin olisin kävellyt unissani, en ollut ajomatkan aikana edes ehtinyt herätä kunnolla. Olin ajanut autoa unissani.
- Mitä? se mörisi.
- Sun poikaas, Linda kiirehti selventämään. Nainen katsoi meitä tylsästi ja lyllersi sisälle. Meni hetki ja Pinkki ilmestyi ovelle verkkareissa ja naistenhakkaajapaidassa. Sillä ei ollut edes pinkkiä pörröpipoaan. Panin ensimmäistä kertaa merkille että sillä oli olkapäille ulottuvat kultakutrit.

Heti astuessani sisään Pinkin ja sen äidin kerrostalokolmioon tajusin minkä takia Jeremias oli tutustunut Pinkkiin lastenkodissa. Sen mutsi oli melko varmasti rappioalkoholisti. Asunto oli täynnä tyhjiä kaljakoppia ja viinapulloja, silmänkantamattomiin viinapulloja.
Keittiönpöydällä jökötti puolen litran limsapullosta väkerretty bongi.
- Sun mutsias ei vissiin haittaa että sä polttelet? Linda arveli.
- Se haittaa sitä vaan jos en tarjoo sille, Pinkki vastasi.
- Aika rentoo. Mun mutsi sai tietää et mä poltan ja se heitti mut pihalle ku olin viistoista.
Linda totesi asiansa niin arkipäiväisesti ja asiallisesti ettei Pinkin kanssa kysytty jatkokysymyksiä. Linda oli niitä ihmisiä joista ei ihmetellyt yhtään että se oli lentänyt pihalle himasta yläasteiässä.

- Mitäs tänään suunnitelmissa? Pinkki kysyi puhaltaessaan savuja ulos. – Aika aikasin ootte liikenteessä.
- Meinattiin tänään olla sekaisin, Linda virnisti. – Kukkaa on vielä vaikka kuinka paljon jälellä. Ja lisää saa niin paljo ku jaksaa polttaa. Ei oo massist kii.
- Jaa, Pinkki naurahti. – Kuulostaa hyvältä. Haluutteko vähän piristystä?
Neljä kohtalokasta kirjainta, p, i, r ja i, Lindan silmät alkoivat kiilua pelottavasti.
- Onks sulla vauhtia?!

En ollut koskaan nähnyt niin pirinhimoista ihmistä, Linda melkein syöksyi pöydän yli Pinkin kimppuun.

- No hyi vittu semmosta paskaa en kyl käytä enkä välitä enkä välitä käyttää, Pinkki tuhahti. – Mut eemeleitä ois tossa semmonen ihan kouriintuntuva määrä...

Lindan latoessa kaksikymppisiä pöydälle, mieleeni muistuivat Zorron sanat joilla se oli valistanut mua joskus teininä kemikaaleista:
- Älä ota niitä mutta jos otat, ota vain erikoistilanteissa, juhlissa, kuten reiveissä, jouluaattona, keikoilla... Mut älä käy silloin tällöin napsimaan ilman syytä sillä silloin se muuttuu aika nopeasti ongelmaksi.

En tiedä miksi erikoistilanteeksi sen päivän mielsin, mutten ajatellut asiaa tarkemmin rouskiessani kaksi vaaleanpunaista pahanmakuista tablettia.

Havaitsin ajavani autoa. Autoradiosta soiva musiikki jyskytti takaraivossa, Linda poltti jointtia ja hihitti. Matkaa kotiin oli ehkä kaksi kilometriä mutta sydän takoi rinnassa ja kuumotti koko matkan.

Jeremias astui rappukäytävän ovesta ulos samalla hetkellä kun me hypättiin ulos autosta.
- Meen ostamaan röökiä ja bisseä... Zorro on siellä ja vähän kukkaa.
Vilkaistiin Lindan kanssa toisiamme ja hymyiltiin leveästi. Jäin tuijottamaan sen pieniä vihreitä silmiä joiden pupillit olivat kuin lautasantennit. Tajusin että se pieni mustatukkainen tyttö oli tavattoman kaunis.
- Mennäänkö me? Linda hihkaisi.

Kliinisen valkoisessa rappukäytässä pärähti kunnolla. Hyvä olo valtasi kehon, jokainen askel tuntui toinen toisteen kevyemmältä.
Kävelin Lindaa päin kun olin avaamassa ovea. Se hymyili ja tarttui mua vyötäröstä kiinni. Sen pienten, sirojen käsien kosketus kutkutti vatsanpohjassa, sen kapeiden huulien vieno, samalla tuhma hymy aiheutti väristyksiä koko kropassa.

Avattiin ovi, riisuttiin takit ja kengät. Retkahdettiin sohvalle, tuijoteltiin toisiamme. Zorro oli tipahtanut kukkineen sohvalle.
- Sä oot Maura tosi kaunis, Linda totesi yhtäkkiä.
- Niin, säkin, henkäisin. Ilmassa väreili, ekstaasi potki täysillä, tunsin kiihottuvani pelkästään Lindan tuijottamisesta.

Sitten yhtäkkiä olinkin sen sylissä, nuolin sen kaulaa, haljenneita huulia, kuljetin käsiäni pitkin sen langanlaihoja käsivarsia...
Yhtäkkiä näin meidät ulkopuolisen silmin, mulla likaisenvaaleaksi haalistunut pörrötukka, lihaksikas hoikka keho joka kietoutui alastoman anorektisen mustatukkaisen teinitytön ympärille. Hyväiltiin toistemme tuskin käsissätuntuvia rintoja, haistoin Lindan deodorantin ja hien.
Seuraavat vartit olivat täynnä pelkkää huohotusta, sormia, kieliä, huokauksia, voihkaisuja. Ja sitten Linda syöttämässä mulle uutta vaaleanpunaista pilleriä. Mentiin suihkuun yhdessä, Linda tuntui hellyttävän pieneltä ja helposti särkyvältä mun sylissä. Uudet nousut alkoi kun kuivattiin toisiamme ja pussailtiin samalla.


Näin pieniä tähdenlentoja Lindan aurassa kun Jeremias paukkasi sisään neljän kaljakopan, vittuilevan venäläisen tatuoijan, satunnaisen pelokkaalta vaikuttaneen aussin, Launon sekä tuntemattomaksi jääneen 14-kesäiseltä vaikuttaneen nappisilmähinttarin kanssa.

- No hyvää iltapäivää, Linda totesi vetäessään ylisuurta villapaitaa päälleen. Pienikokoinen tyttö näytti hukkuvan miesten XL-kokoiseen neuleeseen.

- Mitäs teetä tytöt on nauttineet täällä?

Ryssä jolla oli kädet täynnä kusisia kotikutoisia tatskoja ja lävistys keskellä ylähuulta. Aussilla oli käsittämätön aksentti, tummanruskea afro ja jalassa pinkit verkkarit. Tuskin maltoin odottaa Jeremiaksen selitystä mistä se oli nämä kaivanut lähtiessään ostamaan "saunakaljaa ja tupakkaa" kahdensadan metrin päästä.

Kuulin Lindan selittävän etäisesti jotain jostain eestä, olin uppoutunut olohuoneen harmaasiniseen mattoon. Vai oliko se siniharmaa?
Aussi ei puhu mitään, "ei osaa suomea", Zorro selittää. En ees tajunnut että se oli herännyt jossain vaiheessa. Ja siinä samassa tajusin että olin hetki sitten nainut Lindan kanssa Zorron maatessa sammuneena vieressä. Oli sentään divaanisohva.
Hihitin.

- Maura, ota savut, sun vuoro, Tane köhisi ojentaessaan bongia mulle.
Missä vaiheessa Tane oli liittynyt porukkaan?

Bongi kiertää ringissä, Ryssällä oli omituinen nimi, ei jäänyt mieleen.
Sekavaa, sekavaa.

Aussi lähtee tupakalle eikä koskaan palaa.
Etäisesti kuulen Zorron virkkovan että se lähti, onhan kello jo...
puoli kaksi yöllä

Launo, Jere ja kolmas homo
hihhih, kolmas homo,
Ollaan tyttöjen kanssa melko varmoja että Jere on niin homofobinen koska se on kaappihomo
lähtivät käymään lähiräkälässä bilistä pelaamassa, mutta todellisuudessa ne halusivat vaan saattaa nuorikkonsa kotiin. Eteisessä Launo piti kättään nimettömäksi jääneen nappisilmän takataskulla. Joko se oli aikeissa varastaa sen lompakon tai sitten sillä oli joku mies kierroksessa.

Hymyilin.
Kaksoisveljelläni oli aina ollut melko kehno tuuri rakkkauselämässä
Sen tyttöystävät paljastui melkein poikkeuksetta joko uskovaisiksi pihtareiksi, narkkareiksi (ja kenenköhän kautta velipoika ne naiset oli tavannut...) tai lesboiksi tai sitten se itse täydellisen naisen kanssa seurustellessaan tajusi olevansa miestä vailla.
Sen poikaystävät oli teinivuosista asti olleet tavattuja sitä melkein kymmenen vuotta vanhempia käsilaukkubiseksuaaleja, jotka näyttivät vain pari vuotta Launoa vanhemmilta.
Traagisin tapaus oli ehkä Eero, emopoika Launon rinnakkaisluokalla lukiossa. Launo puhui mulle Eerosta usein, se oli tavattoman ihastunut siihen, muttei uskaltanut tehdä mitään koska Eerolla oli ollut joskus tyttöystävä ja Launolle oli turhan usein sattunut "voi vittu se olikin hetero" -tapauksia.


Mona oli samalla risteilyllä kuin Launon, Eeron ja muiden abien penkkariporukka. Eero oli joku sen tuttu vuosien takaa ja ne olivat iloisia jälleennäkemisestä ja lähtivät yhdessä kittaamaan kaljaa. Muutaman tuopin juotuaan Eero alkoi avautua Monalle kuinka se oli koko lukioajan ollut kiinnostunut yhdestä kaljupäästä, muttei ollut uskaltanut tehdä mitään ratkaisevaa koska "se näytti niin heterolta". Ja sen sydäntä kuulemma riipi sillä lukio oli lopussa ja se ei välttämättä näkisi sitä enää koskaan. Mona kehotti sitä kertomaan suoraan tunteistaan ennen kuin on liian myöhäistä, mutta eihän emohomot koskaan semmoista tee.


Launon läksiäisbileet ennen muuttoa Kuopioon.
Mona oli sinä päivänä liikkeellä Eeron kanssa, se oli juuri päässyt intistä ja sillä oli seuraavalla viikolla edessään muutto Ouluun, se oli saanut paikan yliopistosta.
Bileet pidettiin mutsilla, se ja Jeri olivat sovitusti risteilyllä viikonlopun jotta Launo voisi järjestää läksiäisensä.
Tupa oli täynnä, oli Launon entisiä lukiokavereita, mun kavereita, peruskööri ilman Joonasta ja Tonia, serkkuja pari kappaletta.
Minä olin sinä iltana törkeän humalassa niinkuin usein niinä aikoina ottaessani alkoholia. Juttelin Monan kanssa niitä näitä ja kysyin, mikä sen suhde seurassaan saapuneeseen miesseuralaiseen oli.
- Se on Eero, tuttu partioajoilta, Mona vastasi. - Ei meillä mitään juttua oo ja sunkin on turha yrittää, se on umpihomo.


Samassa tajusin että nyt puhuttiin samasta Eerosta josta olin kuunnellut vuodatusta viimeiset viisi vuotta. Launo oli näyttänyt siitä kuvia, mutta ilman mustaa silmillä roikkuvaa tukkaa en ollut tunnistanut sitä. Nousin samantien boolilasi kädessä ja syöksyin keittiöön missä  Eero jutteli jonkun urhiksen kanssa.
- Siirrysh shyrjään, mhulla on ashiaa Eerolle, totesin ja työnsin kolmannen osapuolen tylysti pois. Sitten rykäisin pari kertaa ja yritin sössöttää mahdollisimman vähän kun aloin selittää äärimmäisen hämmentyneen näköiselle Eerolle: - Mun veli Launo on ollut suhun ihan vitun ällöttävän ihastunut vittu viisi vuotta, ja se on tuolla ja tapittaa sua varmaan tälläkin hetkellä. Mee puhumaan sille!


Launo ja Eero pussaili sen illan ja nukkuivat sylikkäin mutsin ja Jerin sängyssä. Minä nuoleskelin naispuolisen serkkuni kanssa, Monan kanssa ja yritin Zorroa. Loppujenlopuksi mua pani mun entisessä huoneessani tyyppi jonka nimeä tai ulkonäköä en muista ja heräsin aamulla kylpyhuoneen lattialla päälläni Monan kauluspaita ja allani lätäkkö erittäin boolinhajuista oksennusta.

Minä säkkituolissa sykkyrällä, avonainen muistikirja ja kynä sylissäni.
Linda pelkissä pitsirintsikoissa ja verkkareissa sohvalla silmät kiinni, kuunnellen taustalla soivaa radiota.
Radio. Missä vaiheessa se muka on pistetty päälle?
- Jotakuinkin kolme ja puol tuntia sit.
Zorro.
Kuka puhuu ja missä?
Zorro virne naamallaan sohvalla, lähellä Lindaa muttei uhkaavan lähellä.
- Oot kirjottanut viimeiset puoltoista tuntia, Zorro hymähti. Pöydällä oli minigrip-pussi, "karkkipussi" kuten Linda sanoi koska se oli täynnä ekstaasia. Siitä oli huvennut ainakin puolet. Mietin missä tiloissa ympärilläni oleva sakki mahtoi olla. Ilmassa tuoksui kukka. Mietin kuinka paljon olin itse napsinut. Kaikki tuntui melko surrealistiselta.

Ryssä kertoo tympeitä venäläisiä vitsejä suomeksi käännettynä Zorrolle joka lipsautti osaavansa hitusen venäjää.
Se on puhelias mies, paikkaa kielimuurin elekielellä jonka tieltä on pakko siirrellä maljakoita.

Yhtäkkiä Tane oli mun vieressä säkkituolissa, se nuolaisi kielellään mun paljasta rintaani
miksi essoissa katoaa vaatteet päältä?,
- En mä haluu tällasta sun kanssa, soperran. Tane siliteli mun hiuksia, se tuntui hyvältä, euforiselta, parhaalta, parhaimmalta siinä tilassa.
- Lähetään mun luokse, se kuiskasi. - Mulla ois sulle ehkä jotain kivaa.
- Mitä kivaa meinaat, seksiä vai päihteitä? heitin.
- Se on yllätys.

Huomasin istuvani autossa. Kahdeksalta aamulla matkalla Tanen kämpille.Tane ajoi veressään ekstaasia ja thc:tä. Minä vaan tuijottelin maisemia lumoutuneesti.